Puhuin viimeksi jyvien maahan laitosta...

ja välillä on mielikin tallaantunut saveen.

Tää vuosi on läheisen ongelmien takia ollut suorastaan helvetillinen,

mutta kun henkinen puoli heittelee niin fyysinen puoli paikkaa sitä.

Mä oon ollut kun Duracell pupu-

hukutan surut (syömällä, hyvät on taas päiväkasvut emännällä) puuhaamalla.

Rakkaus työhön on säilynyt-

tai ei vaan säilynyt vaan jopa lisääntynyt.

Tän reilun vuoden aikana en oo yhtään negatiivistä puolta löytänyt työstäni tai navetan suunnittelusta.

Nyt varsinkin kun Nasevan myötä meidänkin eläinlääkärit saavat jättää "ennakoivaa" lääkitystä niin ryhmäkokokin on sopiva.

Kun mahdollisen lääkityksen saa aloitettua heti ja taudit eivä leviä niin oma työmäärä sillä saralla on helpottanut paljon.

Oma silmä on kehittynyt jo melkosen tarkaksi sairauksien ja painojen suhteen,

vasikoita haettaessa osaan jo muutaman kilon tarkkuudella heittää painoarviot;)

Ja täytyypä kehasta,

että tossa meijän isännässä on kunnon cowboyn vikaa.

Kun vasikoita tarvii lääkitä tai muuten siirellä niin on vaan hetki kun lasso singahtaa ja on isollakin vasikalla naruriimut päässä.

Välillä mennään kyllä ympäri karsinaa aika haipakkaa ja se kuljetettava ei välttämättä ole potilas...

Eläinlääkäritkin jo tällä alueella heittävät legendaa hoitaessaan hankalia nauta eläimiä:D

"Oispa Jantunen täällä" 

Rehun teotkin onnistui täällä kepeästi.

Kevään sateiden loputtua,

ollaan melkein ajottain kärsitty kuivuudesta,taidetaan olla millimäärissä Suomen kuivimmillla alueilla, toivotaan että ollaan seuraavatkin viikot, päästäis puimaan.

Esittelytekstiinkin tuli keväällä muutoksia.

Uskollinen vanha koira ei ole enää seuranani (kaiken murheen keskellä Papu sairastui ja kuoli,

en muista millon olisin itkenyt niin paljon).

Surua paikkaamaan meille tuli keväällä Bernhardinpentu Milli ja juhannuksen jälkee seropipentu (border-borderkelpie) Mini.

Hyvin on tytöt paikkansa ottaneet♥

Hevostelurintamallekkin kuuluu hyvää.

Kuun vaihteessa meille muuttaa sh-tamma Lyyti.

Lyyti on kantavana Tutuarista ja varsa syntynee kesäkuussa-16.

Tässä kylläkin meijän Ilo, joka kantaa vaan laidunmahaa...

Perjantaina Heinolan kesäraveissa iski raviponi villitys.

Tänään laitettiin oitis Toni valjaisiin ja Milla penkille.

Poni kolmatta kertaa valjaissa ja ensimmäistä kertaa kuskin kanssa ja meni kun vanha tekijä!

Eilen illalla navetalta tullessa näin tähdenlennon,

saatoimpa heittää pienen toiveen...

 vaikkakin Jantusen kainalossa kyhnätessä, kahvikuppi kourassa istuttiin rappusilla kaksin; 

 kyllä taas tuli SE tunne;

 Onni asuu maalla♥

 

Se olis aloittamista vaille valmis

Tänään se alkaa.

110/110 hehtaaria jäljellä.

Aikaahan on kesäkuun loppuun,

mutta voiskos joku sopia yläkerran kanssa ,

että se jatkoaika olis kanssa pitkänä, kuivana ja lämpöisenä syksynä?

Romantikko vailla ammattiylpeyttä

Ah ja oh, miks mä aikuinen ihminen jaksankin aina ottaa kantaa kaikkiin keskusteluihin?

 Rakastan facebookin eri ryhmiä ja tykkään rakentavista keskusteluista ja kivoista kuvista,

tykkään jakaa omia kuvia ja omaa innostustani työtäni kohtaan.

Minä entinen KULUTTAJA,

joka kuusitoista  vuotta sitten alkoi elää unelmaansa unelmien maajussin rinnalla.

Kai olen jollain tapaa pervo kun olen aina ollut ylpeä hullun lailla töitä raatavasta miehestäni,

joka joka ikinen kevät on kun pistoksissa kynnöksiä potkimassa ja multaa haistelemassa päästäkseen pellolle,

ylpeä miehestä joka kaikki vapaa-aikansa istuu kaivurin hytissä urakoimassa,

ylpeä meijän hyvin hoidetuista pelloista, syksyllä kuiv urin hurinasta yöllä...

ihan hiton ylpeä siitä , että saan olla maanviljelijän vaimo.

Ylpeä meijän ihanasta navetasta, vasikoista ja siitä, että penskatkin tajuaa,

että pellot ja vasikat meille sen leivän tuo.

Me ollaan maalaisia ja eletään maatalouden eri sektoreista.

Me tykätään työnteosta ja ollaan ajateltu,

että kun lähdetään niin sitten vaikka saappaat jalassa,

saatiimpahan tehdä sitä mitä haluttiin.

Ennen joulua erehdyin laittamaan yhden vusun kuvan erääseen facen ryhmään ja hetkellisesti herkistyneenä kirjoitin kuvatekstiksi

"HEINILLÄ HÄRKIEN KAUKALON"

Ja siitä alkoi varsinainen lynkkaus.

- johdan kuluttajia harhaan koska vusu ei varmaankaan ole härkä

- en erota heinää oljesta

- minulta puuttuu ammattiylpeys

- minun ei kannattaisi kasvattaa vasikoita koska en ymmärrä, että aina pitää muistaa valittaa ja nurista joka asiasta

Totta joka sana,

mutta jos omaa yhtä hirtehisen elämän asenteen kun minä ja rakastaa työtään ja uskoo , että joka päi vä aurinko nousee kuitenkin niin täytyy myöntää,

että pienellä lisäprovosoinnilla sain moneksi päiväksi viihdykettä itselleni.

No, tänään samaisessa ryhmässä hehkutetaan tuottajia lakkoilemaan,

pillit pussiin vaan!

Entisenä kuluttajana ja nykyisenä ( 16 vuotta ) tuottajana otin osaa keskusteluun ja lopputuloksena opin taas sen,

että työstään ei saa tykätä, jos olet erimieltä asioista olet vailla ammattiylpeyttä,

tallaat tyytmiselläsi maatalouden palkat, romantisoin asioita...

mutta prkle,

 meillä ei oo varaa lakkoilla, me tehdään tätä kun me tykätään ja romantisoin kyllä!!!

Ei kai me ois tota navettaakaan rakennettu jos ei johonkin uskottais. 

Leluja lapsille

Nyt kun rutiinit alkanee olla hallussa, haluaisin kiinnittää huomiota enemmän vasikoiden viihtyvyyteen.

Olosuhteista ollaan muuten (ilmastointi, lämpötila, ruokinta, vedottomuus...) oltukkin aika pilkkuja,

mutta nyt olen viime päivinä ottanut mietittäväkseni vasikoiden mielenterveyden;)

Ritilän ja makuutilan välinen portti on suljettu auki asentoon ketjulla ja sitä ketjua lähes nonstoppina muutama vasikka aina plärää-

siinäpä virikkeet!!!

Äsken tutkin karjaharjoja, mutta sellaisia mitä meinasin ei sattuneesta syystä ennen roimaaa palkankorotusta meille x3 hankita!

Noin 1400 e kappalehinta vähän rajoitti intoani.

 

 

Tämä DeLavalin (kuva heidän sivuiltaan) alkoi 180 euron hinnoissa tuntua jo suht`inhimilliseltä.

Vaikkakin äsken navetalla käytävää lakaistessani päässäni pyöri erilaisia ideoita missä voisin hyödyntää halpoja kopioita ja käsistään näppärää miestäni.

 

Aamulla pitää lähteä Lahteen täydentämään vasikoiden ja ihmisten varastoja niin saapa nähdä mitä kivoja leluja me lähipäivinä askarrellaankaan;)

Ps. Me saatiin lomittaja Nautapäivien ajaksi! Me lähdetään siis oikeesti L_O_M_A_L_L_E!!!

Elämän jaksottaminen

Kuinka äkkiä sitä oppiikaan jaksottamaan elämänsä tiettyihin perioodeihin!

Tässä tapauksessa ternien tuloon.

Se viikko kun ternit tulee, meillä ei tehdä mitään;

ei siivota, ei käydä kaupungissa, ei sovita tapaamisia...-

me hyysätään ternejä.

Pääsääntöisesti vasikka-aines on aina tosi hyvää,

mutta kyllähän 55 yksilöön mahtuu välillä heikompiakin yksilöitä.

Eilen tulleissa oli pieni sonni 41 asteen kuumeessa, yksi lemmu ihan törkeässä ripulissa ja yksi

 50 päiväinen 42 kiloinen reppana.

Harmittaa välillä (tai oikeestaan aina) kun näistä tyypeistä on yleensä vaan harmia.

Me sanotaankin näitä tautimagneeteiksi.

No, tautiset eristyksiin ja peukut pystyyn ettei taudit leviä.

 

Nyt on joka tapuksessa lauma taas koossa, tänään tuli 34 joten nyt on 54 syötävän söpöä pikku vusua.

Hyvin oppivat kaikki baarille.

Kipeät saavat karsinoihinsa ämpäreistä.

Naurattaa kun ämpärien kanssa karsinan läpi kulkee niin noin 30 kaveria juoksee ihan villinä perässä.

Mökkinaapuri Helsingistä soitteli viikolla ja kyseli hiihtolomasuunnitelmia.

Vastasin, että eiköhän se navetalla mene.

"No, onneksi voitte viikonloppuisin levätä"

 

Nyt voiskin aloittaa lauantai-illan levon ja käydä juottamassa kipeät ennen saunaan menoa.

Herrajestas..

kun tää aika rientää!

Loma ei todellakaan ole jatkunut tähän asti.

Tänään lähti taas teinit maailmalle ja päivä on ollut hmmm sanoisinko 

hektinen.

Kellon soidessa vartin yli  viisi olisin voinut hyvin jatkaa uniani iltaan asti ja nyt kellon ollessa lähes kaksitoista voisin kaatua lattialle ja  nukkua seuraavat kaksi päivää.

Pojat hoitoon puoli seitsemään, hevonen ja ponit pihalle, lehmien erottelu, vasikoiden lastaus, karsinnan tyhjennys, kärryn kipin hajoaminen; karsinan, pantojen, ruokinta-automaattien ja Masterin pesu, olemassa olevien vasikoiden normi hommat yms. puuhasteltava käy hyvin päivän työstä.

Pojatkin muistin hakea hoidosta ja näytti noi kolme vanhempaankin koulusta tulleen,
kun neljän aikaan kunnon hiilihydraattisokerikalorimössöä napaani kävin tunkemassa.

Meillä oli vasikoissa sitkeää yskää kahdessa nuorimmassa porukassa lähes koko joulukuun ja näyttää,
että nyt vasta alkais hiljalleen olemaan voitettu kanta.
Sairaat eläimet työllistää paljon ja harmiltakaan ei säästytty kahden vasikan menetyksen takia.

Päivän parhaana mainittakoon Atrian puhelin soitto.
Viime vuonna Nautapäivillä oltiin isännän kanssa puhumassa navetan rakentamisesta ja uudesta "tuotantosuunnasta" ja siellä iltajuhlan palkintojen jaossa sanoin miehelle,
että vuonna 2016 me pokataan tässä omassa sarjassa toi parhaan kasvattajan "pokaali"vuodesta 2015.
Mies (järki) piti minua (tunne) taas tapansa mukaan vähän diipadaapana ja käski pitää jalat maassa...
mutta jos oikein käsitin niin mepä taidetaankin pokata jo vuoden 2014 kunniakirja Vuokatissa helmikuussa!!!

Mulla on päiväkasvut samassa vauhdissa kun meijän vasikoilla...tämäkuva vuosi sitte Nautapäiviltä: vuosi ja monta kiloa

:)

Yhdeksän kuukautta on vierähtänyt vasikoidessa ja homma tuntuu aina vaan "omemmalta".
Miehen kanssa navetalla naureskeltiin,
että hulluja me ollaan;
muut meijän ikäset alkaa ottaa lunkimmin ja suunnitella eläkepäiviään niin me dorkat alotetaan tällänen savotta!
Mutta kun ei meillä ole muitakaan harrastuksia niin miksei sitten tehtäis töitä.
Minuakaan ei aikanaan koulut kiinnostaneet, titteleistä en kauheesti perusta niin oishan se kiva kun joku joskus vuosien päästä muistais,
että oli niillä hyviä vasikoita, hih!

Nin ja komiat pojat ja kauniit tyttäret.
Niitä vartenhan tätä tehdään♥

Tää on vuosilomalla

...meillä on siis ollut lomittaja sunnuntaista asti.

Aika luksusta,

varsinkin kun tämä loma on mennyt lähes tulkoon sairaanhoitajana sisällä ja navetassa.

Näen valoa tunnelin päässä.

Taitaa tulla talvi♥